maanantai 13. tammikuuta 2020

Kähkölän Paavo Väisäsen kosioretki Ulmalaan.

Omistan novellin tyttärilleni Tuire Paulalle ja Leena Anniinalle!

Paavo Kiukkola
Puakki

Tapahtui, Kristiinan hallitessa Ruotsin kuninkaana, ja Suuriruhtinattarena Itä-valtiota, Käskynhaltijana Baltiassa ja Jungfru Inkerissä!

Väisäsen Paavo ei saanut unta, seuraavana aamuna tulisi Kyrönkankaan Jussi Väisänen rattaineen jo kukonlaulun aikaan ja lähdettäisiin kysymään Jöns Ulmaisen tytärtä Paavolle vaimoksi.


Mikä kumma sai hänet kirkon luona niin rohkeaksi?, että uskalsi mennä kysymään Ulmaisen Katrilta: ”Saiskohan teelle tulla kyllään?”  Olihan Katri tosin salaa silmäillyt häneen päin hyväksyvästi, kun heidän katseensa kohtasivat, ”Oli paistettu särkeä vain lyhyt tovi”, tyttö oli punastunut ja kääntänyt katseensa muualle, niin Paavo ainakin muistelii?
Katri oli vastannut: ”Suap’ meelle tulla käämään!” Tytön vastaus sai väreet käymään läpi Paavon vartalon.

Äiti tuli herättämään: ”Sintua on leelissä, leepä ja voe kontissa, jos alakaa hiukoomaa matkalla, ja tämä tässä!” Äidin ääni muuttui vakavaksi, hän ojensi tuohirasiaa, jollaisissa säilytettiin silmäneuloja jauhojen seassa, tässä oli koru: ”Tässä o’ kihlajaes’ lahja tytölle, jos se suostuu sinulle? Sii’non hoppeenen rannerengas, jos kysytään siitä, sanot vua, Se’on meejän sukukalleus!”

Jussi Väisänen ajeli pihaan rattaineen, riisui hevosensa pois ja laittoi kiinni päitsistä marhaminnalla, seinässä olevaan aspiin: ”Emäntä piästää irti muutaman tiiman piästä, ettee lähe meejän jäläkeen!” Hän määräsi, Ehkä sittenii on parasta pittee minun hevonen kuistilla, eekä piästee valjänmehtää?”
”Eehän tuo tammasj vua oo höngyllää? Tievieressä suattaa olla orriita ja piettio-ruunia, jos tammasj on höngyllää, meejän matkan teko suattaa loppua iha vaekka Ulumasen talon näkyvissä, ee kusisena voe vieraellä missää, vuatteet om pestävä!” Jussi katseli epäillen Paavon tammaa?

”Seel' kevväällä höngyllää, en usko että kuseksii meejän piälle, otetaa varalta tyhjä säkki, joka voejaa laettoo mäkvöihi kiinni hännän taa, ettee lopu matka kesken?” Valjastettiin Paavon tamma kärryjen eteen, Paavo laittoi sintuleilinsä ja eväskontin kärryille, ja: ”Näkemissiin!”  Toivottivat Jussi ja Paavo. Äiti vastasi: ”Näkemiin, ja olokoon onni myötännö!”

Nyt ohjaksissa oli Paavo, köröteltiin hiekkaista tietä vajaa virstan matka, niin saavuttiin Postitielle jota myöten posti kulki etelän Tavinsalmelta pohjoiseen Iisalmelle, ja edelleen Kajaaniin, jonka Kenraalikuvernööri Brahe oli nimittänyt kaupungiksi, ja Tavinsalmen kievari sai oikeuden pitää Laamanni käräjiä, mikä tiesi, että Nils Ruotsalaisen täytyi rakentaa uloslämpiävä takka käräjä saliin. Hyvä hiekkatie loppui virstan köröttelyn jälkeen, ja saavuttiin Telataipaleelle, hieta jota oli ajettu telojen päälle oli kärryjen ajaessa vajonnut saveen, ja osa pölkyistä oli ylempänä tienpintaa joten kärryt hyppelehti niiden ylitse. 

Oli vielä hutera silta Kirmanjoen ylitse, hevoset yleensä pelkäsi hiukan kuminaa mitä kaviot sillalla aiheuttivat: ”Läemäätä tammoo laataselle sillankorvalla, nii se’ee ennätä pelätä siltoo. Männöö vaahilla ylj”, Neuvoi Jussi. Paavo teki käskettyä ja sillan yli mentiin lennossa Pian päästiin Ohenmäen hietakankaalle, kärryt ei enää pomppineet. vaan kärrynpyörät pöllyttivät hienoa hiekkaa Kirmanjärveä riitti tien oikealla puolen noin viiden virstan matkan.

Paavo ei huomannut mitään, tuskin hän kuunteli edes Jussin juttuja, niin ahdisti tuleva Katrin ja varsinkin isännän Jöns Ulmaisen kohtaaminen, hän oli tietoinen Ulmaisten talojen vauraudesta, se tunnettiin hyvin kaikkialla Iisalmen kirkon alueella. ”Kuule Puavo, kokeneempana annan neovon, kun isäsj ee ehtinnä sinuva neovoo nuissa riijuuasijoessa, ukki minulle tämän neovon anto, kato, ku ylleesä naese kanssa hommat hoejetaa pimmeessä, usseesti heenissä ja olissa, jonne ee pärettä tae kynttilöetä voe viijä, on pelattava pimmeessä ”käsj pelijä”, kun piäset tytö nappaa asti, seon jo puolet voettoo, laetat peokalon navan kuoppaa ja kierrät, missee rämpsähtää, siihe sohase topelollasj, jos se seesoo tönkkönä? Ee haettoo, vaekka laakijaa maham’piälle, ensmäese kerran, nii on usseemmalle käänny, vaekkeevat kerrö muille, on yritettävä vua uuvestaa, kyllä se siitä lutviutuu aekanaa Paavo vilkaisi Jussia, oliko se jo humalassa, kun kertoili tuommoisia juttuja? Jussin naama pysyi vakavana.

Aurinko oli jo keskitaivaalla kun Jussi puheli:”Ollaan nuin puel’matkassa, tuolla on tammalles' syötävee, vihreetä nurmee, aja sinne, puraistaa myökii vähä leepee ja särpimiä, ettee ala hiukoomaa keskem’päevä!”.  Paavo olisi jatkanut matkaa ilman syömisiä, Jussi kaiken kokeneena arvasi pojan kauhun ja pakotti hänet syömään, edes vähäsen.

Itse Jussi kaivoi poveltaan pienen lasiputelin, poisti korkin ja otti pari tukevaa ryyppyä: ”Tämä on hyvvää tarpeeseen kohtapuolee, ja et' sua suuttua huastampa sinusta mitä tahansa, se homma puhemiehelle lankijaa itestää!” Jussi piilotti pullon poveensa.

”Jos minä ajan loppumatkan, tunnen tiet vanahastaa, tästä etteenpäen, sinä suat katella paekkoja, nii ossoot sittä paremmi yksinäsj seoroovalla kerralla!” Paavo olisi halunnut kääntyä takaisin, mutta ei ilennyt ehdottaa kaverilleen.  ”Tuolla ne näkkyy, tuo ens’mäene isompi on Pool Ulumasen talo, Puavo se on sekkii Taksieruu vouti olj erehtynnä kirjottammaa Påål, ja sen jäläkee sitä on kututtu Pooliks, sil’lon lapsia virsun kirjaan, Tuo uuvempi ja vähä pienemp' on Jönssin talo, jonka aenuvaan sinä silimäsj’ iskit’, jonnekka myö männää!” Tietä reunusti pisteaidat, karjaa oli tiellä ja tiensivulla syömässä ja märehtimässä.

”Katos! Puavo!, Pool on tehny kuistillee portin, sinet'too nähny semmosta  ennen? Tietysti Jönssin kuistille on kanssa portti suat aakasta sen kun'noot vappaana!”  Tultiin toisen portin eteen, jonka Jussi käski avata, se ei ollut vaikeaa, vain yhtä vapaa  vedettiin, niin portti oli auki, kun Paavo sulki portin, aloitti Jussi esitellä Jönssin taloa, ”Niinku niät', sii'non kaks' kammaria ja porstua, pohjahuone ja tupa, tuvassa näkkyy olovan ihan nelj'lasinen ikkuna lyijypuin kiinnitettynä, et'too semmosta talossa enne nähny, nii'ton vua kirkosjsa. Katos! pihaportti on aak’, voejaan ajjoo pihhaa iha herroksj!”

Paavo tunsi itsensä yhä köyhemmäksi, ja kurjemmaksi kuunnellessaan Jussin ilmoituksia, mitä kaikkea Ulmaisen talossa oli, ja se kaikki puuttui häneltä, Jussi läimäytti ohjaksella tammaa ja se pinkaisi juoksuun, ottaen jopa muutaman laukankin pihassa.

Jöns Ulmaisen tuvassa perhe oli juuri lopettanut puolisen syönnin, Jöns istui kiikkustuolissaan, Emäntä ja tytär Katariina kantoivat ruokia pohjahuoneeseen kylmään, kuului koira alkavan räyhätä ihan hillittömästi, renki ilmestyi ovelle: ”Nyt tulj ne ootetut vieraat Kähkölästä, ajovat iha' neliä pihhaa, kuskina on Kähkölästä Kyrönkankaan Jussi nuorempoo ee tunnettu!”, Katri oli ensinnä hätäräpän aukaisijana: ”Se, se on Puavo, Väesäsen Puavo Kähkölästä!” Äänen iloisuus herätti emännän:”Tuonko turjakkeen tähe oot' kulukenna kaks' viikkoo ku' kissa pistoksissa? Emäntä kurkki vuorostaan aukosta ulos:”Onha tuo iha miehenäköne, oot'pa osanna valakata parraa porukasta?”

”Em minä kettää valakanna, kahtelin kyllä poekia kirkonkuppeella, Puavo huomasj minun kahtovan, ja tulj kysymää luppoo tulla kyllää!” Selitteli Katri. Jöns nousi tuolistaan:”Vae alakaa jo Kähkölän kollit mellastoo meejän pihassa, pittää antoo niille keppiä, nii ossoovat lähtee, ja pyssyyvät kotjkylällää!”

”Elekee isä lyyvä Puavoo, minä lupasin kirkolla, että suap meelle tulla kyllää!” Jöns meni äänetönnä porstuaan ja ulos, Jussi Väisänen aloitti:”Hyvvee Päevee talloon! Puavo oes jo kiäntynnä takasin kottiin, mutta kun tytär Katri olj luvannu, että suap käävä nii uskalsin ajjoo pihhaa?” Jöns haistoi viinan Jussista ja arvasi loput, ojensi kätensä, kätellen Jussin ja Paavon:”Jos tytär on kuhtunna teejät kyllää nii olokee tervetulleeta minunnii puolesta!”

Tuvassa emäntä oli nyt hätäräpän haltijana:”Pieksääkö isä Puavoo!” Hätäili Katri! ”Näkkyy kättelövän vieraita, meejän Katrille tulj kosijoeta ihan kymmene virstan piästä, vaeha äkkiä pyhähame ja pusero piälles!” Komensi emäntä, ”Mittee kosijoeta ne’on? Puavo pyys tulla kyllää ja minä lupasin tulla?”
”Hölömö, kyllää ee tulla puhemiehe kanssa, vaeha vuatteet äkkiä, ja kampoo tukka otalta silleeks' muuta ee ennätä tehhä, ja sinä kelepoot sinäsä!”, emäntä ohjeisti, vähän jo ylpeyttäkin äänessään, seuraten tyttärensä jäljessä kammariin.

Ulkona Jussi Väisänen alkoi päästä vauhtiin: ”Tämä minun sukulaesmies Puavo, on nyt niinku olis yllätetty naarismualta varkaissa, sillä onnii pahat mielessä, sen riitingissä on viijä teejän Katri emännäks ommaa talloosa Kähkölään, ja se Puavo on semmone mies, että se voettaa Kähkölän miehet väk'kiven nostossa, ja leekkoo ruista sata, ja otroo neljäsattoo lyhettä, päevä kum päevä, ja illalla talakoessa vielä kaks’sattoo!”

Isäntä Jöns pääsi sanomaan väliin: ”Männään sisälle nii kuullaan mittee mieltä akka-väki on teejän asiasta?” Mentiin isännän jäljissä porstuaan ja siitä hämärään tupaan, jossa naisväki odotti, nyt pyhätamineissaan, emäntä istui kangaspuiden edsä olevalla jakkaralla, tytär nojasi kangaspuihin. Tuvan uunia oli lämmitetty aamulla, joten tupa oli savuton, hiillos uunin edessä hiipui ja musteni, lakeisen luukku oli auki, joten kitkut ja savut pääsi ulos.

Isäntä aloitti: ”Puhemies voep' nyt kertoo millee asialla vieraat on meelle tulleet, istutaa nyt ensmäeseks, ee tässä nii kiirettä oo mihinkää!”  Isäntä istuutui kiikkustuoliinsa, vieraat tuvan seinustan pitkälle penkille. Rykäistyään, Jussi Väisänen aloitti:”Tällä sukulaespoejalla Puavolla on mielessää riitinki, pyytee talon tytärtä Katariinoo vaimoksee?"

”Mittee sannoo emäntä, mittee Katariina?” Jöns kyseli:”Tuo Jussi kehu Puavon olovan Kähkölän kylän riskin mies ja noppee leekkoomaa ruista ja otroo?” ”Katri suap' ite piättee kenet ottaa, minulla ej’joo siihe mittää sanomista!” Emäntä sopersi itkuaan pidätellen. Katseet siirtyivät tyttäreen, Paavon kurkkua kuristi, nyt kuuluisi hänelle tuomio tytöltä itseltään!.

”Kyllä, kyllä minä otan, jos isä ee vastusta!” Katri sai hätäisesti sanottua ja alkoi itkeä! ”Nii, naesten tapasjta, aena pittää tärkeet asiat kastella kyynelillä!”Jöns aloitti,”Minulle Puavo kelepoo vävyks' jos on Katrin mieleenen! Nyt, naeset ehtikee sahtia haarikkaa, nii ryypätää kihlajais hörpyt saman tien!” Isäntä komenteli, itkevä Katri ryntäsi isäänsä kaulailemaan ja teevimään, emäntä oli löytänyt haarikan ja meni ulos kellariin täyttämään astian kylmällä sahdilla.

Paavo muisti äidin antaman rannerenkaan, hän kompuroi pystyyn, käveli horjuvin askelin Katrin luokse, kaivoi rasian poveltaan:”Tässä olis' kihlajais' lahja minulta!” Katri kimposi isänsä kupeelta, otti tuohirasian, ja avasi, ”Rannerengas! Tämä on kommee, kun hinkkoon sen kiiltäväksi!” Nyt oli Paavon kaulailu. ja teeviminen vuorossa. Emäntä palasi tupaan haarikkaa kantaen,”Kato äet', Puavo anto minulle hoppeesen rannerenkaan!” Katri ylpeili äidilleen kihlalahjaansa.

Myös isäntä Jöns pääsi vauhtiin:”Otetaan hörpyt kihlaparin onneks’, alottaako puhemies?”. Jussi tarttui kaksinkäsin haarikkaan ja otti ryypyn, ojentaen haarikan Paavolle,”Elä ryyppee paljo Puavo, myö lähetää het' mummon luokse kyllää?” Varoitti Katri. Jöns rähähti nauruun:”Siinäs’ kuulit vävypoeka, oot' jo förmintarin alanen, sitten minun äetinj, jota papit karahtyöree värdinnaks, on niin paha suustaan, että iha hävettää kuunnella, Katrin lisäks’ saet koko Ulumasten suvun riesakses!”

”Isä voenko minä ja Puavo lähtee het' Poolin talolle, nii mummo näkköö Puavon, ja kuuloo uutiset?” Kyseli Katri kiihkeästi.  ”Oekeestaan teejän on pakko männä sinne ennen illan pimenemistä, äet' suuttuu jos ee kuule kihlaaksestanno ensmäeseks'!” Jöns määräsi. Nuoret nousivat pöydästä,”Ootas vähäsen”,Emäntä nousi myös, otti huivin päästään, ”Katri, nyt et' ookkaa' ennee mikkää tytön heitukka, vuan akkaväkkeen kuuluva morsian!” Sen sanottuaan, hän kietaisi huivinsa pantana tyttärensä pään ympäri ja sitaisi otsalta kiinni, näki miten emäntä nieleksi liikutuksen kyyneleitä koko ajan, äidin oli vaikeaa myöntää että tyttärestä tuli nainen.

Nuoret kävelivät käsikädessä kuistilla kohti kylätienporttia, Katrin iloinen mieli purkautui tyttömäisenä hypähtelynä: ”Jos et hyppis nui, ku pikkutytöt, äetishän miäräsj äsken, että nyt kuulut akkaväkkeen, ja kävelet arvokkaasti?” Katri kuittasi arvostelun naurulla, jännitys oli lauenut, nyt hän oli matkalla esittelemään sulhastaan sedän taloon, ja tietysti mummolle Hän, oli käynnin tärkein asia. Ulmasten talojen väliä oli vain vajaa virsta, joten pian oltiin Pool Ulmaisen kuistilla, täytyi väistellä lehmiä, jotka odotti portilla lypsylle pääsyä, koira ilmoitti vieraita tulevan pihassa portin jälkeen katseet seurasi heitä, kuului:”Jönssin Katrilla on se suluhanen mukanaan!” ”Se on talonpiika!” supatti Katri, toivottaen hyvää päivää. Hän nautti tilanteesta.

Paavo sitävastoin oli vaivautunut, hän oli täällä näytillä kaikkien töllisteltävänä. ”Ootko sinä se Kähkölän Puavo? Jonka Katri on lumonna kirkon kuppeella, ja tulloo kosimaa?” ”Toenen piika”, kuiskasi Katri Porstuan ovella odotti pyylevä nainen, ”Se on talon emäntä!” Supatti Katri, ”Terve tulloo ja onnittelut, mistee oot löötännä nuin kommeen suluhase, kertosit ensiks' hänen nimesä?” Nainen puristi nuorten käsiä, samalla udellen tietoja! ”Se on, Puavo Väesänen, isäntämies Kähkölästä, tulj meelle puhemiehesä kanssa puolenpäevä jäläkeen!”  Emäntä hoputti: ”Männääh'hän sissää, mummo on oottanna sinua jo kaks'viikkoo, oot' kertonna sille kaekki, jopa Puavo Väesäsen aekeen tulla kyllää, ja mummo arvasj, miten kääp' iha oekee!”

Hämärässä tuvassa istui kiikkustuolissaan isäntä Pool, jonka tunsi Jönsin näöltä, talossa oli poikia ja näiden vaimot, onnitteluja ja kättelyjä piisasi, kammarista kuului kimeää kiukkuista puhetta: ”Miks' minulle ee ennee kerrota mittää asijoeta?” Kuului myös tyynnyttelevää puhetta lomaan ”On parasta, että määttä ensiks'  mummon luokse?” Arveli isäntä:”Se on'nii kärsimätön, kaekki pittää sen suaha tietee ja nähhä, nyt se on jo tuntenu Katri iänen ja haluvaa hänet luoksee, mänkee ensiks' sen luokse!” Vanha nainen lojui vuoteessaan ja ilostui kun näki Katrin, joka riensi halaamaan vanhusta.

”Piäsit viimen minu luokse! Onko tuo mies se jonka lupasit tulla kyllää? Sinullaha oj'jo huivi piässäs oot' jo kihlannu tuon miehen? Eeköhä oo liija aekasjta? Laeta huivi piähäsj’ vasta papi aamenen jäläkee!” Mummo puhui kätellessään Katria, ”Sano vua suoraa, että sulta lirahti vähäse pissiä pitkin kinttuja kun paestotj särkee, tuon Puavon kanssa, ja lumosit sen kirkon kuppeella? Paavoa nolotti kätellessään mummoa. ”Elekee mummu huastoo nui rivoja juttuja!” Koetti Katri hillitä mummoaan. ”Enkä ihmettele yhtää, minä kuseksin aena kun näin nui kommeen miehe, tällä on isot koprat! Katri vain punasteli, eikä ehtinyt kieltää tai estellä mummonsa puhetulvaa:”Katri sijo tuo Puavo vyöliinasj narrui nii tiukasti, ettee ennee kahtele muita naesija, ja muista Puavo, ettee Katrin silimät vety sinun tähtes, minä lähen kohtapuoliin tuonne ylös ja laetanj sinut lirriin jos oot paha Katrille. Olokee siunattuja minun puolestanj, mänkee nyt tuppaa, minnoon nii uupunu että nukun kohta istuillen!”. Tuvassa oli vielä kestettävä uusi onnittelu-kättely ja sahtihaarikan juonti nuorelle parille. Sitten olikin molemilla kiire takaisin Jönssin talolle, Paavo tiesi kotimatkan kestävän aamuyöhön, järkytys oli kun tammaa ja kärryjä ei näkynyt pihassa!

”Puhemiehes lähti het' kun lähtijä velj Poolin talolle, sano olovan kiire kotjttiin, ennen yön tulloo!” Isäntä Jöns selitti, ”Ja kyllä meellä vävylle löövetää jostae makkuusija, jos ee iha vielä Katrin vierestä nii jostae muuavalta!” Lohdutteli Jöns tyrmistynyttä Paavoa, ”Tallin ylisille heeniin naeset voep' laettoo vuotee, siellä ee kärpäset haettoo!” Esitteli isäntä. Iltasella Katri istuutui penkille Paavon viereen, Katri toi lusikan Pavolle puukko hänellä oli omasta takaa, leipää, voita ja lihaa, ja ruukusta keskeltä pöytää lusikoitiin viiliä. Paavo oli talon rengin ja piian mielenkiinnon kohteena, pöydässä. Illallisen jälkeen Paavo otti leilinsä ja eväskonttinsa, lähti tallille Katrin saattaessa, ”Hyvvee yötä, kirpuljle työtä!” Katri naurahti, ja juoksi taloon takaisin. Paavo kapusi ylisille, sinne oli kasattu heinistä rukoa, jonka päällä oli alus-raanu ja hevosen loimi peitoksi. Paavo oikaisi itsensä vuoteeseen.

Jöns isäntä oli jo aamukusellaan kun huomasi Paavon tulevan tallista myös aamukuselleen. ”Näättää tulovan pootapäevä, nukuttiko hyvästi tallissa?” Paavo hätkähti! Mikä hämmästytti isäntää: ”Hyvästi nukutti!, ee kärpäset kiusanna! Onko tuo vastenpäevänen ruishalame teejän? Sehä on kälävinnä iha leekkuu kypsäks'? Kyseli Paavo "Sen voes' leekata vaekka het', aenakkii pootineemmat kohat”, Leikilliesti lisäten: ”Tekiskö miel leekata ruista? Siitä voesit alottoo?"

”Jos, jostae saesin sirpin, minä mielellän alotan ennen aaringon noosua!” Paavo ilmoitti. ”Tiällä nurkan välissä jossae on akkaensirppi leekkoovat vasikoelle heenijä, suattaa olla kesäterässä?” Arveli isäntä ojentaessaan sirppiä. ”Pitäsj vielä löötyvä kovasin, niin kyllä minä tälläkii pärjeen? Isäntä löysi hänelle kovasinkiven, Paavo alkoi hioa sirppiä teräväksi. ”Minä joovan tästä sissää ja ilimotan, että nyt meellä alako rukkiileekkuu, ja vävy on jo pellolla!” Jöns oli hyvällä tuulella!

Saatuaan sirpin teräväksi, Paavo ryyppäsi leilistään sintua ja lähti pellolle hurstihousuissaan, paidan helmassa hän huomasi veritahroja? Vyöllä vyötettynä ja puukko vyössä, lapikkaat jalassaan, pyhäpaitaa hän ei voinut laittaa, ruskeaksi päivettynyt yläruumis kertoi hänen olleen aina paidatta ulkona. Paavo etsi rukiista kohdan, jossa oli joutuneinta kasvustoa, katsoi mihin suuntaan vilja oli taipunut, käveli sopivaksi katsomalleen kohdalle keskelle viljaa, sylkäisi kouriinsä ja alkoi leikata, kiertäen kasvavaa sormausta yhteen, jokaisen sirpin leikkausen jälkeen, ensimmäisen leikkauksen, hän sirpillä,olkia latvasta yhteen kooten laski syntyneeseen aukkoon, kolmesta sormauksesta täytyi tulla lyhde, oli vain varottava ettei sirppi osunut sormiin, arvet vasemmankäden sormissa kertoi niin käyneen joskus. Kihlajaishumun jälkeen työ tuntui hyvältä, hän leikkasi kymmenen lyhdettä, vasta sitten oikaisi selkäänsä ja ryyppäsi sintua leilistään. Sitten mieleen palasi yön tapahtumat ja Jussin neuvot rakastelusta, neuvot olivat unohtuneet, innokkaan tytön kömpiessä loimen alle! Ihan nauratti koko touhu!
Talossaan Jöns huuteli:”Vävy leekkoo jo ruista pellolla, paijatta ja talossa vua naesväk' makkoo?” Emäntä tyynnytteli:”Antasit Katrin nukkua, se valavo yöllä, ja käv' tallissakkii!” Emäntä paljasti supattaen asian varoen

”Käv' tallissakkii? Vaekka järjestettii ne erillee!” Karjui Jöns, ”Et sinäkää estännä sen mänöjä?” ”Kyllä minä valavonj, mutta kun kuulin liikettä seel jo pihamuan toesella puolen, niinku huamu! Ee näättännä jalat muahan kostettava, kun se liihottel kiireesti tallille! Ja muista ukko:”Enne paementaa kapallisen kirppuja ku vikkelän vitun! Sinu vävysj on'nii semmonen nami, että akka ku akka juoksoo sen syllii helemat hampaessa,  Nyt Katri kuorsoo sängyssää aatuaan hymy huulillaa, vakka paeja-alanen on veressä, eekä sil'loo pahat päevät nyt!”

”Kun tämä mänj tämmöseks' huomenna männää pappilaa ottamaa kuuluutukset, ettee vielä nähhä sitä että Katri on maha pystyssä vihillä. Sitä se Puavo säekähti, kun kysynj, Hyvästikko nukutti? Se ihah' hätkähti. Eti minun vanaha paeta, vie se Puavolle, tae minä vien, jos äetillä on tuommoset imisän puh'heet en ihmette tytön tekosia, ja käske Katri sitomaa lyhteetä, niitä riittää jos Jussin puhheet pittää paekkasa, minä jiän tekemää kuhilaat niinku ennennii, kutu sittä meejät uamijaeselle, kum puuro on valamis!”

Pellon luokse saavuttuaan Jöns huomasi Paavon leikkaavan nopeasti isoin sormauksin, sitomattomia lyhteitä näkyi paljon, ainakin kuhilaan verran. Paavo oli juuri päässyt pellonreunaan, joten Jönsin ei tarvinnut kahlata viljan seassa, kun Paavo seuraavan kerran nosti leikattuja lyhteelle Jöns ehätti sanomaan: ”Aloitit keskeltä? ”Tässä on paeta piälles, kun aarinko alakaa oekee paestoo, läkähyt ilimän paetoo?” ” Paeta suattaa olla hyvä, nyt kun aarinko on jo ylempänä? On helpompoo leekata poispäin itestä olovia olokia, eekä muutamat askelet lahmoo olokia sanottavasti!”, Selitti Paavo.      

”Emäntä laetto nämä nämä punontaeset sinun ranteesiin, ettee ranteet kippeevy!” Ja punosta Paavon ranteisiin sitoessaan kuiskasi: ”Nämä ej’joo muijan tekemiä, hän käski sannoo , että nämä on Kartin kukkeella reiellä hierretty!” Paavo vapsahti: ”Elekee huastoo tuomosia, minun pikkurillisssä on kolome arpee, kun aatokset karkoo poes työstä!” Paavo näytti pikkurilliään, jatkaen leikkaamistaan, hän ei ollut yöllä nähnyt miten kukkea Katrin reisi oli? Kotona hän oli nänyt äitinsä nostavan hameet yli reisien, punontaisen teon aikaan.Jöns alkoi sitoa lyhteitä, Katri kiirehti myös pellolle kantaen puista leiliä: ”Äet’ laetto sintua, joko teetä janottaa?” Katri ilmoitti! ”Ee sotketa Puavon hommia, oota hetki!” Kun Paavo nosti leikattuja lyhteeseen, Jöns: ”Olis emännän lähettämmöö sintua, jos janottaa?” Paavo pudotti sirpin: ”Suatanpa hörpätä, oma leili alakaa ollakkii jo tyhjä!” Katri juoksutti leilin lähemmäs ja kiskaisi luukun auki, Paavo joi luukun suulta, pyyhkäisi partaansa: ”Katri!. Elä kysel, tae ute kum’ minä leekkoon, minun vasemman käen pikkurillissä on monta sirpinarpee! Täätyy aena pittee mielessä miten sirpillä vetäsöö!”

Paavo huomasi, että Katrilla oli sanottavaa, kun Jöns meni etäämmä vyötään aukoen, Paavo meni kuhilaan taakse, niin että he olivat kahdestaan. Katri supatti: ”Äet’ näkj’yöllä minun menon talliin ja huomas verta minu paejanalasessa, kerto uamulla isälle, heräsin, kun isä karju: Et’ vahtinna sitä! Äet’ sano rumasti, Enne hän paementaa kapan kirppuja ku’ vikkelän vitun, ja kaekki naeset juoksoo sinun sylliis hame hampaessa? Ottasitko sinä äetin sänkyys?”

Paavo pani leikiksi:”Onha emäntee aena totettava, sem’ miärääksiä totellaa!” ”Potkasen munilles, kun tulet minun lähellen seoroovan kerran!”,Katri kiihtyi. Leekillänj sanonj, Paavo ehätti: Etkö muista? Wärdinda uhkasj laettoo minut lirriin taevaasta käsin, jos sinun silimäsj vettyy!
Katri alkoi hymyillä:”Isä karju, että viimestää huomenna meejä on mäntävä pappilaa ottamaa kuuluutukset?”

”Teh’hää nii, mutta sinä haeset nii hyvälle että pysy kaavempana, tae tuule alla, minulla ruppee tuasj seesomaa, ja se näkkyy het’ hurstihoosusjta?" ”Haesen,hyvälle?”,Katri mutisi ihmeissään? ”Etkö sinä vielä tiijä, että miehen suap sekasi naesen pyllynhajut?” Paavo kysyi. Katri punastui, ja Paavo alkoi taas leikata, Katri sitoi, ja isäntä Jöns laitteli lyhteitä kuhilaille, kuului kellon kilkatus talolta päin! ”Emännän puuro ov’ valamis! Lopeta Puavo leekkuu, eekös sinulla oo täävet kuhilaa lyhteet valamiina, ja suap viimene jiähä seeten lyhteeseks’, ee haettoo, ja leekkuu voejaan lopettoo, eniten käläviny kohta on kuhilaella, loppu halame suap’ vielä käläviä!”

Jos ee nukuta ruokaleppoo, voejaan ajella tänäpäevänä pappilaa, ja otetaa teelle kuulutukset, soppiiko?
”Kyllä minulle soppii, kun vua suan puhtaa paeja, tuo entine on’nii likanen ettee ilikii pappilaa männä!” Paavo ilmoitti ”Etitää pihasta sinulle puhas paeta, nii ejjoo mittää estettä pappilassa käännille, ja sinäkii Puavo voet sen jäläkee lähtee Kähkölässä käämää?” ”Ja minä kahtommaa rukinpaekkoo Puavon kottoo? Ehätti Katri mukaan.

”Meellä äet’ ketree vielä värttinällä!” Paavo nolona ilmoitti kotinsa köyhyyden. ”Se, rukinpaekan kahtominen jiäp vielä nuin kuukaaven piähän! Elä Katri yritä kiirehtiä, myö emännän kanssa tuumattiin, että sinä määt Kähkölää, vasta ku pappi on sanonna aamenesa, teejä aviolle!” Jöns saneli päätöksensä painokkaasti, Katri ei kieltoa hyväksynyt. ”Miks’ em’minä? Morsiamet ylleesä käävät suluhase kotona, mi’nen tiijä missee Puavon kotj’ on ja Kähkölän kylä? Minä karkoon yöllä, tae juoksen Ahmon järveen?” Katri uhkasi.

”Et karkoo, sinä pysyt kiltisti meejän tyttönä niin kaava kun oot kotona!, Sittä Puavon akkana, karkoo sittä vaekka Kähkölää, ja pihassa sittä ee riijellä väen kuulten, syyvään ja etit Puavolle puhtaan paejan, niim piästää lähtemää pappilaa. Ja jos hukuttaatua meenoot, Puavolle tulloo uuven morsiamen oottaminen, äetis arvel, että kaekki naeset juoksoo Puavon syllii, helemat hampeassa, Puavo oottaa vua kotonaa, ja valihtoo niistä parraa?” Arveli Jöns. Katri vaikeni nyt mustasukkaisena, kiukkua pihisten, lyötynä!


NELJÄ VUOSIKYMMENTÄ MYÖHEMMIN? Manttaali vero Ylä-Savossa!

(Eli ”nokkaverö”) Anno 1688
NERCKO by.4. Jöns Påhlss. Wäisänen on maksanut myös vaimo 2. poika Cabriel ja vaimo 2.yht 4.
2. Poika? Tahfan Wäisänen vaimoineen,,lienee  eri taloa2?


ULMALA BY- Anno 1688. Påhl Jönss. Ulmaisella on 7 sielua, Bonde Jöns Johass ja vaimo?

Ulmalassa Påhl Jönssön Ulmaisen perhettä on monessa polvessa, Sukututkija Veikko Lämsän mukaan Jöns Påhlss. Väisänen oli verolla myös Ulmalassa.
Cabriel Jönsss. Väisänen lienee ominut isomman Ulmalan tilan? Onko veljekset olleet riidoissa, ettei veljen kaimaksi kastettu ketään Paavon suvussa?
Pienempi on jäänyt Paavo (Jönss.) Väisäselle (nuorena ei ole verolla) on maksanut Nerckoby v. (jalkaväk. veroa)1700 ja v.1721, joista on kopiot. Paavon vaimo, Magdalena Caupin, tytär Catherina, poika Påhl, s. 1707.(Patronyymiä ei ole käytetty, mutta tosiasiat 3-talon asiakirjoissa osoittaa Jöns Påhlss. Väisäsen omistaneen (Iso Wäisälän) talon)
(V. Lämsän mukaan Paavo (Jönsss.) Väisänen kuoli v.1722?)
Rippikirjassa v.1732 Kähkölä. Vävyn John. Mackoisen, Catharina Väisäsen jälkeen Magdalena Caupin, (Makkoset muuttaa Pörsänmäkeen, ja Påhl Väisänen tulee isännäksi hu Magr. Hyfvärin 1)avio, tytär Anna. 2) avio Anna Ketttuin. Pojat Påhl ja Anders
Påhl Väisäsen s.1707. Aikana taloa Rippikirjassa kutsutaan Iso Wäisälä nimellä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti