Väisästen serkustapaamisia

Väisästen sukulehden numerossa kaksi kirjoitin puolankalaisen ”Pappa Aukusti” Väisäsen elämäntarinan. Kohta häitten jälkeen v. 1906 Pappa matkusti Yhdysvaltoihin kaivosmieheksi. Kahdeksan vuoden Amerikassa asumisen jälkeen vuonna 1914 päätti Aukusti perheineen lähteä ensimmäiselle lomalle Suomeen, ja kuinka loman aikana syttynyt Ensimmäinen maailmansota esti Aukustin perheen palaamisen takaisin Amerikkaan.

Perheeseen oli Amerikassa syntynyt kaksi poikaa Väinö ja Urho. Reeta Kaisa, Aukustin vaimo, odotti lomamatkalle lähdettäessä kolmatta lastaan, isääni Uunoa, joka syntyi Puolangalla marraskuussa 1914. Perheeseen syntyi vielä Suomessa kaksi tyttöä Martta ja Meeri. Aukustin kaikki viisi lasta avioituivat aikanaan ja silloisen tavan mukaan perheisiin syntyi nykyistä enemmän lapsia. Serkuksia oli kaiken kaikkiaan yhdeksäntoista. Jossakin vaiheessa oli serkusten kesken syntynyt ajatus, että olisiko mahdollista saada yhteiseen tapaamiseen kaikki elossa olevat seitsemäntoista serkusta puolisoineen, kaikkiaan siis 34 henkeä.

Tapaaminen Puolangalla

Sitten vuonna 2012 Matti Väisänen kokosi kaikkien serkusten yhdystiedot ja yhteydenpito alkoi kyselyllä kiinnostaako kaikkien serkkujen ja heidän puolisoiden yhteinen tapaaminen. Kaikki serkukset olivat olleet kiinnostuneita tapaamisesta, mutta kolmelle eri syistä tapaaminen ei onnistunut. Kuitenkin neljätoista serkusta puolisoineen oli valmis osallistumaan tapaamiseen.

Ajankohdaksi sovittiin kesäkuun alkupuoli ja paikaksi esivanhempiemme kotipaikka Puolanka. Kun tapaamiseen kutsuttiin vielä sillä hetkellä elossa olevat Papan nuorin tytär Meeri ja puolisonsa Niilo Palomaa, väkeä kertyi niin paljon, ettei Puolangalla ollut sillä hetkellä saatavissa vapaata ja yhteistä majoituspaikkaa, jonne kaikki olisi voitu kunnolla majoittua. Puolangan naapurista, Hyrynsalmelta, löytyi sopiva paikka Ukkohallan laskettelukeskuksesta.

Serkut, Meeri ja Niilo 2012

 

Tapaamisen ohjelma rakentui kahdelle päivälle, lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Lauantaina saapui Ukkohallaan serkukset puolisoineen ja edellistä sukupolvea edustavat Meeri ja Niilo. Alkuun vaihdettiin tärkeimmät kuulumiset ja ruokailun jälkeen kokoonnuimme yhteiseen tilaan, jossa jokainen serkku kertoi lyhyesti omasta elämänkulustaan. Matti Väisänen esitti Aukustin ja Reeta Kaisan jokaisen lapsen sukutaulun. Kerroin ”Pappa Aukustin tarinan” ja näytin kartalta, minne Aukusti saapui, missä hän kirjoittautui siirtolaiseksi ja missä hän työskenteli Amerikassa olonsa aikana. Vaimo Reeta Kaisa saapui vuotta myöhemmin. Lisäksi osanottajat esittivät omasta elämästään joitakin videoita. Lauantai-ilta kului saunomisen ja yhdessäolon merkeissä.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen serkukset suuntasivat Puolangan hautausmaalle, jossa kävimme Aukustin haudalla. Täältä ajoimme Aittokylään tutustumaan Aukustin perheen asuinpaikkoihin. Jonkun asuinpaikan rakennukset oli purettu ja jäljellä oli vain joitakin rakennusten peruskiviä. Aukustin rakentamaa vanhaa Salmen taloa ei enää ollut, vaan samaan pihapiiriin oli rakennuttu nykyisten omistajien toimesta uusi talo. Meeri-tätimme muisteli kaihoisasti aikaa, jolloin hän oli asunut tällä paikalla. Myös Haarala, johon Aukustin perhe jäi aluksi asumaan, oli nykyaikainen omakotitalo eikä vanhoja rakennuksia ollut nähtävissä.

Asuinpaikkakierroksen jälkeen oli aika erota, mutta ennen sitä sovimme tapaamisesta kahden vuoden kuluttua Lapissa Meerin ja Niilon kotipitäjässä Kolarissa.

Tapaaminen Kolarissa

Heinäkuun alussa vuonna 2014 suuntautui monen serkuksen auto kohti Kolaria ja Yllästä. Aluksi yksitoista serkusta puolisoineen kokoontui Kolarin vanhaan kirkkoon, jossa paikkakunnalla asuva Risto Palomaa kertoi kirkon historiasta. Kirkkoon tutustumisen jälkeen siirryimme Kolarin hautausmaalle, jossa on Reeta Kaisan hauta. Laskimme haudalle kukkia, sytytimme kynttilän ja muistelimme Reeta Kaisaa. Mukanamme kirkossa ja haudalla oli elossa oleva edellisen sukupolven edustaja, edellisenä syksynä leskeksi jäänyt Meeri.

Serkut ja Meeri 2014

Haudalta suuntasimme matkan kohti Yllästä. Ennen saapumista Ylläkselle pysähdyimme hetkeksi Meerin kotitaloon Kurtakon kylässä. Mäntylän talon emäntänä, silloin 89 vuotias Meeri, on tehnyt elämäntyönsä ja kasvattanut kuusi lastaan. Serkustapaamisissa ovat olleet aktiivisesti mukana Meerin lapset Risto, Erkki, Kyösti, Lotta, Jorma ja Tuovi, joista kaksi, Risto ja Erkki asuvat Kolarin kirkonkylässä. Pihalla ihastelimme mahtavaa mäntyä ja kukkivia omenapuita ja viinimarjatarhaa. Täältä jatkoimme matkaa kohti 15 kilometrin päässä kohoavaa Yllästä, jossa majoituimme näin kesällä hiljaiseen tunturihotelliin.

Majoittumisen jälkeen kokoonnuimme kabinettiin päivälliselle ja sen jälkeen muistelemaan millainen ihminen Reeta Kaisa oli. Samalla kuulimme Lotan ja Tuovin kokoaman kertomuksen Meeriin elämästä ja miten hänen tiensä oli kulkenut Kolarin Kurtakkoon Niilo Palomaan vaimoksi, kesällä 1946. Illalla, kun valoisaa oli, osa serkuista halusi tutustua tunturiin ja sieltä avautuvaan maisemaan patikoimalla muutaman tunnin ajan tunturin kiveliössä.

Serkut Kahvikeitaalla 2014

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen oli ohjelmassa nokipannukahvit Kahvikeitaalla, joka on monelle Ylläksellä hiihtäneelle tutuksi tullut tunturilaavu hieman yli kilometrin etäisyydellä Ylläsjärven hotelleista. Aamupäivä kului rattoisasti laavulla kahvia juoden ja makkaraa paistaen. Eränkävijöinä harjaantuneilta Ristolta ja Erkiltä nuotiohommat sujuivat mainiosti ja meille muille jäi vain kahvista, makkarasta ja kauniista tunturiluonnosta nauttiminen. Iltapäivällä itse kukin suuntasimme kohti kotikontuja. Olimme sopineet, että tapaamisia jatkamme ja kahden vuoden kuluttua tapaamme Kuopiossa.

Toivo Väisänen